Toinen ultra-vierailu

Masu

Tänään perjantaina on jäljellä enää 25 vuorokautta laskettuun aikaan, joten päätin vielä käydä eläinlääkärillämme toistamassa ultran. Niin oli myös eläinlääkärini suositellut. Edellisessä ultrauksessa näkyi vain kaksi pikkuista, mutta silloin ne olivatkin vasta peukalonpäänkokoisia.

Tämä ultraus muutti taas Lilon raskautta. Nyt siellä näkyi jo KOLME lasta! Olen ilosta suunniltani! Kolme rakasta pientä kääpiötä, kyllä nyt kelpaa odotella syntymää.
Röntgeniä olin vähän harkinnut, koska siinä näkyy pienokaisten selkärangat, jotka pystyy laskemaan tarkkaan.
Mutta kyllä tämä ultraus nyt varmisti hyvin lasten määrän ja koon.
Heti ensikättelyssä yksi niistä potkaisi eläinlääkäriämme, kun hän tunnusteli vatsaa. Ultra-anturan mukiloidessa lapsia mahan läpi, ne alkoivat väännehdellä ja potkia. Ikään kuin ne olisivat yrittäneet sanoa: "Hei täällä nukutaan!"

Keskellä kuvaa lapsonen jalat joka ilman suuntaan harottaen!

Pennut olivat niin hellyyttäviä pumppaanevine sydämineen ja heiluvine jalkoineen. Olin sulaa onnesta. Ne ehtivät kehittyä kunnon koiriksi vielä kolme viikkoa, jonka jälkeen saan vihdoin nähdä ne terveinä valkoisina palleroina imemässä maitoa emänsä kyljessä.

"Jahas ja taas se vehje painelee mun mahaa!"

Lilo ei ollut taaskaan moksiskaan kopeloinnista, selällään makaamisesta tai ultra-anturalla painelusta. Se on niin mallikelpoinen suorittaja, että se sopisi hyvin koekaniiniksi johonkin harjoittelutilanteeseen. Uskomattoman kylmähermoinen ja sopeutuvainen koira. Rakastan sitä päivä päivältä enemmän!