tiistai 15. lokakuuta 2013

Syksyn värit

Tänään kävi pitkästä aikaa trimmissä Pinkki tyttö Pinki omistajineen. Pinki on tosiaan tämä meidän pikkuisin tyttö, joka jäi alle 33 senttiseksi. Pinki oli meidän silmäterä, enkä halunnut sitä myydä mihin tahansa perheeseen. Sitä aikoinaan kävikin katsomassa isä tyttärineen, mutta perhe ei tuntunut sopivalta. Jotenkin se kertoo jo paljon ostajista, jos he haluavat palauttaa pennun jos siinä ilmenee vikaa. Terveydestä ei kukaan voi mennä takuuseen, vaikka vanhemmat olisivatkin tarkastettuja ja terveitä. Pinki oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin muut pennut, mutta ihan yhtä temperamenttinen ja vahva mieleltään. Rakenteeltaan se on kuitenkin selvästi heiveröisempi. Mittasuhteet ovat oikeat ja riittävällä liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla, se pysyy hyvässä kunnossa ja saa lihasta kantamaan heikkoa luustoaan. Tällaista pentua en myisi aktiiviseen näyttelykotiin sen takia, ettei se täytä minun laatukriteerejä eikä todennäköisesti pärjäisi näyttelyissä niin kuin toivoisin. Mutta onneksi kuitenkin oikea perhe löytyi ja Pinki on rakastettu perheenjäsen, käy mätsäreissä omistajansa kanssa ja tulevaisuudessa myös kilpailee junior handler-kilpailuissa taitavan handleri-omistajansa kanssa. TOKOakin toivoisin tyttöjen harrastavan ja joskus olisi kiva kuulla kisatuloksiakin, niitä odotellessa.

Pentujen kehitys jatkuu läpi niiden nuoruusiän, aikuisia ne ovat vasta kun tahtovat. Jippu on vielä kovin pentumainen, vaikka sillä on jo kolmannet juoksut päällä. Pentujen emä kun oli jo aikuinen kaksi vuotiaana, niin henkisesti kuin rakenteeltaankin. Pinkin henkinen kehitys alkaa olla aikuisen tasolla, mutta pojat. Noh pojat ovat poikia. Täytyykin tiedustella, millainen Alpo on kotonaan. Sillähän on kaverina Simo käppänä, ja pojat ovatkin aika näky yhdessä. Mustan ja valkoisen pojan puuhailua on hauska seurata.

Nyt suunnittelemaan ensi vuoden näyttelykalenteria ja kyselemään, missä vaiheessa Alpon turkki on, voisiko sitäkin kenties ilmoittaa ensi vuoden puolella taas näyttelyihin.
Lilo saa luvan jaksaa käydä edes kerran vuodessa kehässä pyörähtämässä, se kun ei näyttelytouhuista oikein välitä. Osku-isä on tullut nyt jo neljännen kerran isäksi ja isoja pentueita se onkin jättänyt. Onkin mukava huomata, että meidän pentueesta kaikki pennut ovat käyneet näyttelyissä edes kerran ja tulevat jatkossakin näyttäytymään kehässä. Tähän mennessä jalostustietojärjestelmä näyttää hauskaa riviä pennuille:
ALEGORIA (Pinki): EH
ALBERTO (Alpo): ERI
AMIGO (Milou): SA
APASSIONATA (Jippu): SERT


Pinki trimmattuna















Pinki 18kk
Pinki ja Lilo

tiistai 8. lokakuuta 2013

Milou

Esittelen tässä kirjoituksessani hieman Miloa ja sen tarinaa. Milou on siis A-pentueen sininen poika, joka lähti sijoitukseen Järvenpäähän pieneen perheeseen. Nyt kuitenkin Milosta joudutaan luopumaan perheeseen puhjenneen astman ja ajanpuutteen takia. Milou on ollut nyt luonani hoidossa viikonlopun yli ja osoittautunut pehmeäksi ja hellyydenkipeäksi pojaksi, jolla on paljon virtaa ja oppivaisuutta.


Käväisimme viikonlopun aikana harjoittelemassa hieman kehäkäytöstä mätsärissä Porvoossa. Poika esiintyi edukseen ja suvaitsi myös tuomarin koskea ja katsoa hampaat. Hermostuneisuutta oli ilmassa, kun saavuimme näyttelypaikalle, mutta ajan myötä Milou rauhoittui ja haukkuminen väheni. Kiihtyessään ja turhautuessaan Milou ilmaisee sen haukkumalla. Se ei sovi lyhyt pinnaisen ihmisen käsiteltäväksi, sillä Milou kyllä osaa vetää oikeista naruista, jos ihminen ei ole johtaja.
Mätsäripaikalla oli myös Miloun sisko Jippu, jonka kanssa Milou tulee todella hyvin toimeen. Milou liikkuu kauniisti ryhdissä säilyttäen ylälinjan ja takapotkuakin on tarpeeksi.
Jippu pöydällä


Jippu liikkeessä
Milou pöydällä, hieman jännitti, mutta selvittiin kunnialla

Milou liikkeessä
Milou, toiselta kutsumanimeltään myös Miltsu, tulee hyvin toimeen toisten koirien myös urosten kanssa. Kuitenkaan en lähtisi itse viemään Miloa koirapuistoon, jos se ei ole rauhallinen, lenkitetty tai muuten väsytetty, sillä hermostuneisuus saa toiset koirat myös hervostuneiksi ja siitä voi pahimmassa tapauksessa tulla yhteenotto. Olen huomannut, että Milou saattaa olla tarkka ruuastaan tai ainakin siitä kuka saa lähellä olla kun se syö. Tässäkin tapauksessa ruoka lähtee aika äkäseen pois jos turhaa isottelua on havaittavissa, sillä meidän viiden koiran laumassa ei voi alkaa pullistella, etenkään jos ei edes itse ole kupilla syömässä ja vilkuilee kulmien alta metrin päästä toisia koiria.

Miloussa on selvästi harrastuspotentiaalia, sillä se oppii nopeasti, haluaa miellyttää ja sillä on todella hyvä kontakti ohjaajaan. Poika toimii myös palkattomasti niissä asioissa jotka se jo osaa, kehukin riittää. Nenäänsä ja loistavaa hajuaistiaan poika käyttäisi mielellään. Jonkinlainen hajutunnistus tai jälki sopisi kuin nenä päähän. Ajattelinkin vetää tuonne pellolle vähän verijälkeä ja katsoa, miten Milou siitä selviää.
Uskoisin, että pojassa olisi potentiaalia myös tottelevaisuus puolella. Ainakin se ottaa kontaktia ja seuraa kauniisti, sekä tottelee käskyjä kauempaakin ja vieläpä oikein terävästi. Milolla riittäisi energiaa myös pieneen puuhailuun kotona, temppujen opetteleminen ja oppiminen olisi loistavaa ajanvietettä tälle herralle. Sisätiloissa Milo on rauhallinen, kun aletaan tekemään sen into herää. Jos tälle koiralle ei tarjoa riittävästi liikuntaa ja aivojumppaa, se kyllästyy, hermostuu ja todennäköisesti haukkuisi yksinään, vaikka kerrostalossa asuukin.

Milou on käynyt muutamassa näyttelyssä, sillä on hyvä rakenne ja karkea karva. Koko on ylärajoilla, mutta se tuskin estää menestymistä näyttelyissä. Oikein esitettynä ja liikutettuna koiraa on ilo katsella ja se näyttääkin ihan siskonsa kaksoisolennolta. Jippu ja Milou ovat hyvin saman tyyppisiä ja niiden hyvät puolet korostuvat kauniisti oikein esitettynä. Koirat miellyttävät ainakin minun silmääni, ja Milon sisko onkin viimeistä SERTiä vaille valio. En usko että kauan menisi, että veli olisi samassa tilanteessa.

Milon virallinen nimi on siis Amigo ja sen tiedot löytyvät täältä.

Milouta saa tulla katsomaan Halkiaan tai Järvenpäähän, jossa se vielä siis toistaiseksi asuu. Milou sijoitetaan uuteen kotiin mahdollisimman pian. Kodin valitsen erittäin tarkkaan ja toivoisin pojalle mahdollisimman kärsivällistä ja kiireetöntä omistajaa, joka jaksaa paneutua koulutukseen sekä koiran oikeanlaiseen käsittelyyn.
Toivoisin, että voisin käyttää Miloa jalostukseen aikanaan, mutta ensin poika saa rauhassa kasvaa, harrastaa ja pyöriä näyttelyissä.

Odottelen innolla omaa kotia, jossa minulle annetaan aikaa ja rakkautta!


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Vuoden viimeinen näyttely

Vaikka viime postauksessa lupailin, että pentusista ainakin Jippua nähtäisiin vielä tänä vuonna näyttelykehässä. Emme nyt kuitenkaan enää tänä vuonna vie pentusia kehään. Ensi vuonna uudet tuulet.
Käväisimme ryhmänäyttelyssä Tuuloksessa, johon oli ilmoitettu kahdeksan valkoista, joista kuitenkin vain kuusi oli paikalla. Uroksia oli tällä kertaa enemmän kuin narttuja, mutta se ei paljoa lohduttanut, kun kukaan paikalla olleista koirista ei saanut SA:ta. Jipun lisäksi oli ilmoitettu junnunarttu. Kaikki päivän valkoiset saivat kylläkin ERIn, tuomarina toimi virolainen Anne Klaas. Tuomari ei tänään ollut täysin perillä kääpiösnautsereiden turkin pituudesta, sillä hänelle ei kelvannut siistit lyhyet turkkikarvat lainkaan, millaista lie karvapehkoa etsi. Olisin ymmärtänyt, jos karvan laadussa tai paksuudessa olisi ollut huomautettavaa.

Jippu liikkeessä
Tukka takana
Pöydällä

Arvostelu otettiin pöydällä, kauniisti se Jippu seisoo
Edestakaisin

Oikea tyyppi, hyvä koko. Hyvälinjainen pää. Vähän kevyet korvat. Vahva kuono-osa. Suora selkä. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä eturinta. Vahvat kulmaukset. Tänään lyhyessä turkissa, myöhään trimmattu. Hyvä turkin laatu. Liikkuu hyvällä askeleella, ahtaasti takaa.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syksy

Syksy on jälleen saapunut ja ilma on selvästi viilentynyt. Koirien kanssa lenkkeily raikkaassa syysilmassa on ihanaa, samalla katsoa kuinka luonto siirtyy talviteloille ja syksyn värit loistavat.
Kesän todella jäädessä taakse on aika suunnata sisänäyttelyiden lämpöön ja hulinaan. Tälle vuodelle olen vielä muutaman näyttelyn katsonut kalenteriin. Jippu ilmoitetaan ainakin Messarin Koira2013 tapahtumaan perjantaille Helsinki Winner-näyttelyyn, joka on siis yksi kolmesta yksipäiväisestä kansainvälisestä Voittaja-näyttelystä, jotka peristeisesti on järjestetty Messukeskuksessa joulukuussa. Rotunsa parhaat, ROP- juniorit, ROP-veteraanit ja vastakkaisen sukupuolen parhaat saavat tittelin Helsinki Winner-13, Nordic Winner-13 (lauantaina) tai Voittaja-13 (sunnuntaina). Ilmoitamme Jipun vain perjantaina, koska Maijalla eli Jipun omistajalla on silloin lisäksi Junior Handler SM-osakilpailu ja tuona päivänä arvostelee argentiinalainen Gerardo Paolucci. Tuomari on tullut kaukaa, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä hän pitää suomalaisista valkoisista kääpiösnautsereista ja etenkin Jipusta. Täytyykin kysyä olisiko muita halukkaita pentuja ilmoittautumaan tuolloin kilpailemaan tittelistä.

Ensi sunnuntaina suuntaamme Tuulokseen Jipun kanssa, valkoisia on ilmoitettu kahdeksan, joten kilpailua syntyy. Siitä lisää viikonlopun jälkeen. Maija päätti, jos Jippu saa vielä yhden SERTin Tuuloksen ryhmänäyttelystä, emme ilmoita sitä Jyväskylään. Sinne lähdemme kuitenkin Maijan mennessä kisaamaan JH-osariin. Siellä olisi urugualainen tuomari valkoisilla kääpiöillä, joten hieman houkuttaisi ilmoittaa Jippu sinnekin. Katsotaan...

Tässä vielä syksyisiä kuvia siskoksista

Jippu

Jipun "puhdas" parta

Pinki

Pinki hassu ilme

Voi suloisuus

"Mamma"

Pinki kaipaisi hieman trimmausta

Siskokset Pinki ja Jippu <3

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Äiti ja tytär Let's Go!

Tänään vierailimme Vantaalla kaikkien rotujen näyttelyssä ja kehään oli ilmoitettu Jipun lisäksi myös A-pentujen mamma Lilo.
Myös luonani asuva m&h uros Paxi pääsi pitkästä aikaa kehään. Paxin kehä oli ensin ja tuomarina toimi Tino Pehar Kroatiasta. Paxilla on useampi SERT kerättynä, nyt tarvittaisiin enää se viimeinen valioitumiseen oikeuttava sertifikaatti. Tänään kuitenkin saimme tyytyä Paras Uros 2. sijaan ja VARASERTiin.

Chelines Royal Mail

Paxi liikkeessä
Myöhemmin päivällä oli valkoisten vuoro. Vantaalle oli ilmoitettu neljä valkoista, kaksi urosta ja meidän Lilo ja Jippu. Molemmat urokset oli ilmoitettu avoimeen luokkaan ja toinen niistä oli Jettyspoof's Seven Seas "Ryhmy".
Tytöistä Jippu meni ensin kehään, tuloksena ERI ilman SA:ta, samalla tavalla kävi myös mamma Lilolle, joten ei ihmeempiä tuloksia meille tällä kertaa.
Rotunsa parhaaksi valikoitui tämä toinen uros "I'm Lenni The Little Seagull From Dolina Rivendell" alias Lenni ja Ryhmylle tällä kertaa myös ERI ilman SA:ta.
ROP

Lenni liikkeessä
Ryhmy liikkeessä

Sara Jokela esittää taidolla Ryhmyn

Urokset

Ryhmy mitattavana
Jippu liikkeessä

Jippu pöydällä

Liikettä

Vihdoin kunnon takapotku

Loppu arvostelu
Sabrina ja Lilo

Hampaiden näyttäminen, oli vähän korkea pöytä.

Lilo liikkeessä

Lilon personal handleri Sabrina on mahtava!

torstai 29. elokuuta 2013

Tervakoski KV ja suomalainen tuomari

Taaksemme jäi taas yksi näyttely, josta kuvittelin ettemme saa kelvollisia tuloksia. Onneksi kasvattajakin voi erehtyä ja hyvällä tavalla.

Jippu oli ilmoitettu Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn, jossa on siis normi SERTien lisäksi jaossa kansainvälisiä sertifikaatteja CACIBeja. Näitä keräämällä eri maista koira tulee kansainväliseksi muotovalioksi.
Jippu oli ilmoitettu nuorten luokkaan, jossa oli myös kolme muuta narttua. Kilpailua siis riittäisi. Jippu oli luokkansa ensimmäinen arvostelussa, koska aakkosjärjestyksessähän koirat luettelossa ovat. Tuomarin ilmeestä ei pystynyt arvioimaan pitikö hän Jipusta vai ei.
Nuorten luokan nartut



Tuomari Gunnel Holm katsoo ilmeen.


Jippu liikkeessä


Jettyspoof's Oh So Sweet "Maisa" liikkeessä.

Jettyspoof's Oh So Sweet "Maisa"
Pöydällä tarkistettiin hampaat ja tutkailtiin rakennetta. Ajattelin jo tuossa vaiheessa, ettei tässä kyllä EH:ta parempaa saada. Jippu seisoi kyllä ihmeen nätistä pöydällä, mutta edes takaisin liikkeessä se selvästi liikkui liian hitaasti ja haluttomasti. Jippu ei ole vahvimmillaan tässä liikkeessä.



Maija tsemppasi Jippua loppuseisotuksessa, jonka aikana itse jouduin poistumaan kehän reunalta esittämään ystäväni lagoton rotukehään.

Kun seuraavan kerran katsoin käppänäkehälle, siellä oltiin jo valmista kauraa. Ja kas kummaa Maija ja Jippu seisoivat kakkospallilla, mietin olivatkohan he saaneet edes ERIn omasta luokastaan, mutta kyseinen sijoitus olikin upeasti paras narttu 2.
Hihkuin innosta (jälleen kerran), koska tuomari oli tiukka ja ainoa koira, jolle hävisimme oli tämä upea Maisa (Jettyspoof's Oh So Sweet). Oikea koira voitti ja oli lopuksi myös ROP, veljensä ollessa VSP (Jettyspoof's Oh So Man).

Mielestäni meillä ei olisi voinut paremmin mennä kyseisen tuomarin kehässä näin hienojen kilpakumppanien kanssa. Sain taas poistua tyytyväisenä kehän reunalta kolmen ruusukkeen kanssa. Team Maija&Jippu olette loistavia. Kiitos näistä ylpeyden hetkistä!
Arvostelu täytyy etsiä Maijan kätköistä, harmiksemme Gunnel Holm jää eläkkeelle ulkomuototuomarin virastaan, joten kyseinen tuomari jäi miellyttäväksi kokemukseksi eikä enää pelota (kovin paljon) viedä Jippua suomalaisille tuomareille. Sellainen oli meidän näyttely reissu tällä kertaa.

Apassionata ERI SA NUK2 PN2 VaraSERT varaCACIB