Toinen ultra-vierailu

Masu

Tänään perjantaina on jäljellä enää 25 vuorokautta laskettuun aikaan, joten päätin vielä käydä eläinlääkärillämme toistamassa ultran. Niin oli myös eläinlääkärini suositellut. Edellisessä ultrauksessa näkyi vain kaksi pikkuista, mutta silloin ne olivatkin vasta peukalonpäänkokoisia.

Tämä ultraus muutti taas Lilon raskautta. Nyt siellä näkyi jo KOLME lasta! Olen ilosta suunniltani! Kolme rakasta pientä kääpiötä, kyllä nyt kelpaa odotella syntymää.
Röntgeniä olin vähän harkinnut, koska siinä näkyy pienokaisten selkärangat, jotka pystyy laskemaan tarkkaan.
Mutta kyllä tämä ultraus nyt varmisti hyvin lasten määrän ja koon.
Heti ensikättelyssä yksi niistä potkaisi eläinlääkäriämme, kun hän tunnusteli vatsaa. Ultra-anturan mukiloidessa lapsia mahan läpi, ne alkoivat väännehdellä ja potkia. Ikään kuin ne olisivat yrittäneet sanoa: "Hei täällä nukutaan!"

Keskellä kuvaa lapsonen jalat joka ilman suuntaan harottaen!

Pennut olivat niin hellyyttäviä pumppaanevine sydämineen ja heiluvine jalkoineen. Olin sulaa onnesta. Ne ehtivät kehittyä kunnon koiriksi vielä kolme viikkoa, jonka jälkeen saan vihdoin nähdä ne terveinä valkoisina palleroina imemässä maitoa emänsä kyljessä.

"Jahas ja taas se vehje painelee mun mahaa!"

Lilo ei ollut taaskaan moksiskaan kopeloinnista, selällään makaamisesta tai ultra-anturalla painelusta. Se on niin mallikelpoinen suorittaja, että se sopisi hyvin koekaniiniksi johonkin harjoittelutilanteeseen. Uskomattoman kylmähermoinen ja sopeutuvainen koira. Rakastan sitä päivä päivältä enemmän!

Ja maha kasvaa

Minä, minä olen raskaana!

Lilolla nyt tiukat paikat edessä. Miten selvitä kasvavan mahan kanssa vielä seuraavat viikot, kun niin kovasti haluaisi olla itsenäinen ja hyppiä sohvalle ja syliin. Riehuminen snautseri-veljien kanssa täytyy pian laittaa pannaan ja koirakerhostakin täytyy pian luopua. Harmittaa jättää Lilo kotiin yksin mahansa kanssa, koska se viihtyy tien päällä ja menossa mukana, mutta kaikkea ei voi saada.
Nyt odottelen myös innolla pesän, pentulaatikon ja aitauksen tekoa. Mistäs alkaisin niitä kyhäämään ja kuinka "koristelen" pentulaatikon. Olisi mukavaa tehdä puinen pentulaatikko, jonka ympärillä pentuaitaus, mutta olenko niin näppärä, että saan väsättyä niinkin hienon ja turvallisen laatikon, että Lilo käyttäisi sitä.

Jäljellä 23 vrk

Huomenna meillä on vielä toinen ultra ja silloin katsellaan taas tarkasti lapsien kasvua ja onko nämä kaksi tulevaa lasta saaneet seuralaisia. Jännää aikaa tämä odotus omistajallekin. Pitää muistaa paljon asioita ennen varsinaista syntymää ja keskittyä äidin hyvinvointiin.
Jäljellä ei ole enää kovin montaa vuorokautta, joten nyt pesän tekoon!

Ultran tulokset

Nyt on sitten käyty eläinlääkärin vastaanotolla kuulemassa tulokset. Ultra meni hyvin, Lilo oli kylmän rauhallinen niin kuin aina. Siinä se vaan ihmetteli maailman ja ultrakoneen menoa. Mutta itse asiaan. Eläinlääkäri löysi kohdusta kaksi hyvin pientä noin sentin pituista sikiöitä.

Lilo odottelee vuoroaan

Ensimmäinen sikiö

Lilosta on nyt varmasti tulossa mamma, joten nyt eikun odottelemaan viikon päästä olevaa uutta ultraa. Katsomme uudestaan eläinlääkärini kanssa montako sieltä silloin löytyy, kun sikiöt ovat vähän kasvaneet.
Vielä on kovin aikaista sanoa tarkkaa määrää, pentuja voi olla enemmänkin, joten nyt vain arvailemaan määrää ja sukupuolijakaumaa. Narttuja on tilauksessa, mutta kaikki Lilon synnyttämät terveet vauvat ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita.
Muutama varaus pennuista on tullut, joten koteja ei tarvitse sen kummemmin etsiä ellei pentuja sitten synnykin tupla määrä.

Toinen sikiö

Vähän geeliä ja sitten ultrataan.

Vielä jäljellä 32 vuorokautta.

Ultra varattu!

Menemme perjantaina ultraamaan Lilon. Saamme tietää tuleeko vauvoja ja jos tulee niin MONTA!
Aika on kulunut kuin siivillä, perjantaina on mennyt jo 31 vrk astutuksesta. Vielä pitäisi jaksaa odottaa viisi viikkoa.
Maha ei ole vielä pullistunut, mutta eron huomaa entiseen helposti löysistä tisseistä. Ne ovat alkaneet roikkua ja nännitkin ovat suurentuneet. Onneksi nuo ovat kuitenkin hyviä merkkejä.

Lilo sai tänään uutta ruokaa ja päädyin siis tuon koiranruokamerkki-asian kanssa Golden Eaglen Holistic Health Puppy Formulaan. Se sopii kantavalle nartulle ja tuleville pennuille. Toivotaan etten ostanut ruokaa turhaan. Ostin vasta 7,5 kg säkin, sillä iso säkki menisi kokonaan hukkaan tai olisi vaikeampi myydä eteenpäin kuin tämä keskikokoinen, jos lapsia ei synnykään.

Lilo ihastui uuteen kevariin ja meni heti kokeilemaan sitä!

Ostin myös Lilolle Peten Koiratarvikkeesta uuden upean kevythäkin, värinä tietenkin pirteä pinkki ja uuden ruokakipon samaa väriä. Uusi liike Porvoossa on mahtava ja sinne palaan varmasti pian uudestaan. Mitä et löydä myymälästä sitä et tarvitse!

Pian ultraan!

Lilo on selvästi nyt muuttunut käytökseltään.
Se on jatkuvasti kiinni minussa eli omistajassaan. Se nukkuukin hyvin paljon ja aina ihan kyljessä kiinni.

"On se raskasta"

Ultraan olisi pian päästävä, jotta tietää onko siellä niitä valkoisia kääpiöitä vai ei. Ja kysymys kuuluu montako?
Ensimmäinen pentue jännittää aina. Toiveissa olisi kunnon lapsikatras, mutta yksikin pikkuinen riittäisi.
Onneksi varauksia on jo tehty lähipiirissä ja tulevat pennut pääsevät mahtaviin koteihin. Kun nyt vaan jaksaisi odottaa pikkuisten syntymää. Mutta sitä ennen on vielä paljon tekemistä. Pennuille on hankittava pentuaitaus. Toivottavasti pystyn lainaamaan sitä tuttavakasvattajaltani.
Ja sitten pennuille ruokaa. Siitä pääsenkin seuraavaan ongelmaan, että minkähän merkkistä ruokaa sitä ostaisi. Monia merkkejä olen päässäni pyöritellyt, mutta aina kohtaan jonkin ongelman. Jotkin ruuat eivät sovi kaikille roduille ja etenkin tämä valkoinen käppänä on herkkä saamaan hiivaa ja sitä en pienokaisilleni tahdo.
Täytyisi jaksaa myös siivota tietokonehuone asian mukaiseen kuntoon, jotta Lilo saa rauhassa hoitaa vauvojaan omassa huoneessa. Kun pennut ovat kasvaneet ne siirtyvät olkkariin pyörimään jalkoihin.
Pistän heti kuvia, kun ollaan käyty ultrassa. Enää 36 vuorokautta laskettuun aikaan!

Blogini näkee päivänvalon

Ensimmäiset sanani White Puppies-blogiin.
Koirani Lilo, Kerten Circle Of Life, astutettiin tiistaina 21.2 upealla uroksella Oskulla, Jettyspoof's Shadow Oscar.

Tätä yhdistelmää on harkittu jo yli vuoden ja koirat olivat tavanneet muutaman kerran ennen astutusta.
Ensimmäinen astutus kesti kokonaisuudessaan yli 1,5 tuntia, koska molemmat koirat olivat ensikertalaisia eli täysin kokemattomia. Osku kyllä tajusi, että Lilolla on juoksut oikeassa vaiheessa ja yritti tosissaan astua Liloa, mutta päätyi aina väärään päähän. Milloin se oli etujalassa kiinni milloin kyljessä. Lilo on upea, se ohjasi kärsivällisesti innokasta Oskua. Koirien pyörimistä riittikin ja lopulta autoin Oskun Lilon selkään, jolloin hommat sujuikin nopeasti. Ne olivat kiinni toisissaan vaivaiset 20 minuuttia, kun joskus koirat voivat kiinnittyä jopa tunniksi.
Toisella astutuskerralla saman viikon torstaina koirat olivatkin jo paljon nopeampia. Astutus oli ohi puolessa tunnissa. Tälläkin kerralla nostin Oskun Lilon selkään, koska Osku on säkäkorkeudeltaan samankokoinen kuin Lilo. Kun Lilo nosti takapäätään, Osku parka ei millään olisi yltänyt ilman apua Lilon selkään.

"Osku sä painat liikaa!"

Odotan nyt innolla pentujen syntymää. Enää 47 vuorokautta laskettuun aikaan.