Riiviöt!

Oletko kuvitellut koskaan miltä kuulostaa nälkäinen koiranpentu?

Sininen tutkii kukkaa hieman lähemmin

Pinkki syö aina kaikkea ulkoa

Tuon äänen kuulen jopa kahdesti yössä, kun pennut jatkavat kasvamistaan. Meidän pojat ovat kovia syömään ja Sininen on oikein kunnostautunut kerjäämisessä. Se on kehittänyt oman kutsuhuutonsa kasvattaja-paralle. Se vuoroin ulvoo, purisee ja röhkii, ja tietysti niin kovaan ääneen, että jos asuisimme kerrostalossa, saisimme varmasti häädön. Yksikin päivä, kun olin kaupassa käymässä, naapurimme  kulki talomme ohi ja luuli, että meidän aikuinen emokoira Lilo huutaa täällä sisällä. Hän sitten pyysi vaimoaan eli poikaystäväni äitiä käymään meillä. Yllätys olikin, ettei huutaja ollut todellakaan sivistynyt koiramme Lilo vaan sen yliäänekäs poika, joka kurkku suorana huusi tylsyyttään. Sitten ei ollut enää hätää, kun joku tuli touhuamaan pentuaitaukseen.
Tälläkin hetkellä, kun koneelle päivittelen pentujen kuulumisia, pentuaitauksesta kuuluu kamala melske. Pennut juoksevat rundia muovisen petinsä ympäri ja repivät kilpaa alustanaan toimivia sanomalehtiä. Ainakin niillä on hauskaa, mutta kasvattajalle aina vaan enemmän hommia, kun joutuu keräämään kaikki silpotut paperit.
Kävimme tänään eläinlääkärillä eläinlääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. Automatka kesti vain 20 minuuttia, mutta sekin oli liian pitkä matka Siniselle, joka kyllästyi pian istumaan tyhjänpanttina kevythäkissä. Muut sammuivat pian, mutta Sinkku se vaan jatkaa ylvästä ulvontaansa.
Eläinlääkäri oli sama, joka ultrasi Lilon. Tarkastusten jälkeen todettiin, että kaikki pennut ovat terveitä, eikä poikkeamia normaalista löytynyt. Purennat ovat toki kysymysmerkki luovutusikään saakka.
Sirutus tottakai kirpaisi jokaista pentua, mutta edelleen olen ylpein pienimmästä Pinkistä, joka häntä urhoollisesti pystyssä lähti heti kipittämään lääkärin pöydällä tervehtien eläinlääkäriä ja tutkien kaikki pöydällä olevat tavarat. Muut olivat hiukan varaantunempia, mutta kaikki suoriutuivat kamalasta koettelemuksesta, ainakin äänistä päätellen, todella hyvin eikä kenellekään jäänyt traumoja sirutuksesta. Kaikki palautuivat nopeasti samaan olotilaan kuin ennen ikävää nipistystä.
Pennuilla tänään kuusi viikkoa ikää, mutta vieläkin yhdelle pennulle pitäisi koti löytää. Haluaisin luovuttaa kaikki pennut samalla viikolla eli kesäkuun toisella viikolla.

Pennuista voi kysellä lisätietoja numerosta 044-777 9236

Neljäs viikko pyörähti käyntiin

*Huokaus*
Kuinka nopeasti voi aika kulua. Vastahan pienet valkoiset mytyt imivät kilpaa emänsä nisiä autuaan tietämättöminä ulkomaailmasta ja nyt ne ovat jo isoja, juoksevia, purevia ja kiinteää ruokaa mussuttavia vinku intiaaneja.
Pentujen hoitaminen on ihanaa, muttei helppoa. Pennut valvottavat öisin ja ikävöivät emoaan, joka ei enää nuku niiden kanssa öisin, sillä vieroitus on jo käynnistynyt. Ne imevät yhä vähemmän maitoa ja syövät jo hyvällä ruokahalulla kiinteää ruokaa. Pian alkaa erilaisten lihojen ja kalalajien maistelu. Vettäkin ovat pienokaiset saaneet maistaa, mutta se ei ollut mikään hitti. Vesihän on ällön märkää ja kylmää, ei siellä voi kahlata niin kuin lämpimässä ruokamössössä.
Pinkki tyttö on edelleen hyvin pieni, mutta pippurinen. Kirjaimellisesti se pitää puolensa kaksi kertaa suurempia sisaruksiaan vastaan. Sillä on juuri sopivasti luonnetta ja hyvä hermorakenne. Se ei heti ala itkemään, kun sen nostaa syliin, toisin kuin suurin pentu Turkoosi. Sillä menee hermot jo vähästäkin nostelusta, sillä kun on kova kiire aina vastakkaiseen suuntaan. Siitä saisi aivan mahtavan harrastuskoiran lajeihin, joissa tarvitaan kovuutta ja omaa päätä.
Pinkin tytön kohtaloksi on siunattu näyttelykehien valloitus. Toivotaan, että sille tulee oikea purenta ja rakenne vastaisi isänsä kaunista linjaa.
Pennuille olisi pian kiire löytää omat kodit, sillä aika juoksee ja luovutus lähestyy.
Pentujen omistajan kotisivut löydät http://koivumaenkoiratalo.nettisivu.org/

Pennut kasvavat

Kääpiösnautseri rotuna on hyvin ihanteellinen perhe- ja harrastuskoira. Tänään pennut yllättivät minut täysin, kun Turkoosi ja Sininen pentu nousivat pediltään ja haparoivin askelin mönkivät paperille - pissalle. Se oli uskomatonta, kuinka ne erottavat jo kolmen viikon iässä, mihin niiden kuuluu tehdä tarpeensa. Lila tyttö taapertaa kovaa vauhtia ja muut tulevat perässä. Pikkuinen tyttö eli Pinkki on edelleen muita paljon pienempi, mutta silti kyllin vahva pitämään puolensa nisillä. Sillä on vahvat hermot ja se pärjää isommille sisaruksilleen, jopa härkkimällä isosiskoaan. Pinkki on keksinyt, että suuta voi käyttää muuhunkin kuin imemiseen ja nyt se onkin koko ajan Lilan jalkojen kimpussa purien sitä hampaattomalla suullaan.
Pentujen kehitys on tasaista, eikä kukaan tunnu ottaneen takapakkia missään vaiheessa. Kaikki kakarat ovat hurmaavia omine persoonineen. Turkoosi jättiläinen on hyvin temperamenttinen ja päättäväinen, myös hiukan laiska ja ahne. Lila tyttö on hyvin utelias sekä kova liikkumaan pentukehässä. Sininen poika on hieman rauhallisempi, onneksi. Se ottaa kaikki uudet asiat itsevarmuudella eikä hötkyile niin paljon kuin muut sisaruksensa. Pikkuinen pinkki on oikea sisupussi, sillä riittää tarmoa ja puhtia pitää puoliaan ja se ei jää vaille emon huolenpitoa ja hellyyttä.
On ihanaa saada seurata pentujen kehitystä näin läheltä, kuinka pienistä vikisevistä patukoista tulee upeita koiranalkuja.

Lila likka

Turkoosi turilas

Pinkki pirpana

Sininen sulo

Lapsien kuvaaminen on edelleen haastavaa ja uskoisin sen vaikeutuvan entisestään, kun pennut tajuavat yhä enemmän ulkomaailmasta. Kuitenkin yllä olevat kuvat saatiin otettua "pienen" suostuttelun jälkeen.
Rakkailla lapsilla on nyt ikää kolme viikkoa ja ensimmäinen madotus takana. Pian päästään rakentamaan suurempi pentuaitaus, kun pikkuiset rupeavat tosissaan leikkimään.

Kaksi viikkoa takana

Pennut ovat nyt hieman yli kaksi viikkoa vanhoja ja kasvavat kohisten. Lilo mammalla alkaa jo kiinnostus laantua, mutta edelleen kun vieraita saapuu taloon, syttyy mamman suojeluvaisto. Se näyttää kyllä tehokkaasti tunkeilijoille, että kuka pentuja suojelee.
Pentujen silmätkin aukesivat ensin Lilalla tytöllä ja Turkoosilla pojalla muutama päivä sitten, seuraavien päivien aikana aukesi myös pienemmillä sisaruksilla. Silmät ovat kauniin siniset ja hieman raollaan, mutta selvästi ne jo hakeutuvat liikkuviin kohteisiin ja ainakin äidin hahmo on suosittu kohde. Lila tyttö on kova kehittymään, se kävelee jo ensimmäisiä haparoivia vauvanaskeleita pää viidentenä jalkana.

Pinkki tyttö nukahti

Rakastan kääpiösnautsereita siitä yksinkertaisesta syystä, että ne haluavat oppia sisäsiisteiksi. Pikkuiset ovat jo nyt tajunneet tulla kakkaamaan paperin päälle. Tässäkin asiassa johtaa Lila tyttö.
Lapset ovat luovutusiässä aivan liian nopeasti, jo kesäkuun toisella viikolla. Pianhan meillä alkaa jo ravata pennunostajia.

Maitoa?

Kotia etsitään vielä muutamalle pennulle.
Kääpiösnautseri on hyvin suosittu rotu, mikä on johtanut viime vuosina räjähdysmäiseen pentujen teettämiseen. Tänä vuonna selvää suosion laantumista on havaittavissa ja kasvattajille jää pentuja omaa kotiaan odottamaan jopa neljän kuukauden ikään asti. Ihanteellisinta olisi luovuttaa kaikki pennut samalla viikolla, jos vieroitus emosta on onnistunut. Uskon että Lilo vieraannuttaa pennut mallikkaasti ja kaikki pennut lähtevät koteihinsa melkein sisäsiisteinä. Kääpiösnautseri rotuna on suht helppo, jos koiraansa jaksaa panostaa ja siitä halutaan kunnon koira. Näille pennuille tarjoan parhaat mahdolliset kasvuolot ja pennun ostajille elinikäisen tuen.

Turkoosi

Lila

Sininen

Pinkki