Pian ultraan!

Lilo on selvästi nyt muuttunut käytökseltään.
Se on jatkuvasti kiinni minussa eli omistajassaan. Se nukkuukin hyvin paljon ja aina ihan kyljessä kiinni.

"On se raskasta"

Ultraan olisi pian päästävä, jotta tietää onko siellä niitä valkoisia kääpiöitä vai ei. Ja kysymys kuuluu montako?
Ensimmäinen pentue jännittää aina. Toiveissa olisi kunnon lapsikatras, mutta yksikin pikkuinen riittäisi.
Onneksi varauksia on jo tehty lähipiirissä ja tulevat pennut pääsevät mahtaviin koteihin. Kun nyt vaan jaksaisi odottaa pikkuisten syntymää. Mutta sitä ennen on vielä paljon tekemistä. Pennuille on hankittava pentuaitaus. Toivottavasti pystyn lainaamaan sitä tuttavakasvattajaltani.
Ja sitten pennuille ruokaa. Siitä pääsenkin seuraavaan ongelmaan, että minkähän merkkistä ruokaa sitä ostaisi. Monia merkkejä olen päässäni pyöritellyt, mutta aina kohtaan jonkin ongelman. Jotkin ruuat eivät sovi kaikille roduille ja etenkin tämä valkoinen käppänä on herkkä saamaan hiivaa ja sitä en pienokaisilleni tahdo.
Täytyisi jaksaa myös siivota tietokonehuone asian mukaiseen kuntoon, jotta Lilo saa rauhassa hoitaa vauvojaan omassa huoneessa. Kun pennut ovat kasvaneet ne siirtyvät olkkariin pyörimään jalkoihin.
Pistän heti kuvia, kun ollaan käyty ultrassa. Enää 36 vuorokautta laskettuun aikaan!