Best In Puppy Show

Messukeskuksessa järjestettiin Lemmikkimessujen ohessa kaikkien rotujen epävirallinen pentunäyttely 10-11.11.
Näyttelyyn osallistui Apassionata alias Jippu ja Alberto alias Alpo.
Jippu oli trimmattu viimeksi erikoisnäyttelyyn, joten trimmasin Jipun itse juuri ennen näyttelyä, Alpo oli käynyt ammattitrimmaajalla.
Kauniita olivat molemmat pennut ja ylpeänä sain katsella jälkikasvun menoa kehässä. Alpon esitti hänen omistajansa. Alpo sai todella tiukalta tuomarilta hyvän arvostelun, mutta Kunniapalkintoa ei herunut suuren koon vuoksi.
Jippu meni seuraavaksi kehään ja esiintyi upeasti omistajansa ja handlerinsa Maijan käsittelyssä. Jippu sai KP:n ja päätyi Rotunsa parhaaksi pennuksi hyvällä arvostelulla.
Oli hauskaa seurata ensi kertaa ryhmäkilpailua, mihin kaikki rotunsa parhaat pääsevät automaattisesti. Tällä kertaa ryhmän voitti pippuri-suola pentu.
Jipun omistaja oli myös kaikkien ihanaksi yllätykseksi päivän paras Junior Handler, joten kotiinviemisinä olikin neljä ruusuketta ja kolme pokaalia, upea villapeite sekä Best In-tuotteita.

Apassionata

Apassionata liikkeessä

Apassionata KP ja ROP-pentu

Alberto liikkeessä

Alberto arvostelussa

Ryhmäkilpailussa

Parikilpailu

Pennut osallistuivat myös pari-kilpailuun, joka meni täysin penkin alle pentujen ollessa jo hyvin väsyneitä ja turhautuneitakin. Noh ensi kerralla sitten pennut ovat vanhempia ja tottuneita vieraiden ihmisten handlaukseen.

Pentutapaaminen

Tapasimme pitkästä aikaa koko pentueen voimin Espoossa 18.11 järjestetyssä pentumätsärissä.
Pennut olivat innoissaan toisistaan. Veljekset muistuttavat rakenteeltaan hyvin paljon toisiaan, Jipulla ja Milolla on samanlainen pää ja ilme, kun taas Pinki näyttää niin pikkuruiselta kummajaiselta verrattuna sisaruksiinsa. Se on kuin eri pentueesta, mutta yhtä temperamenttinen kuin muut, ehkä jopa kaikista tulisin. Sen ulkonäkö on hyvin toy-koiramainen ja pikkuinen se onkin. Viimeksi mitattuna se ylsi 29,5 cm säkäkorkeuteen. Toiset pennut ovat lähellä 35cm.
Pentumätsärissä oli nuoremmat (5-7kk) ja vanhemmat (7-9kk) pennut erikseen. Meidän kaikki pennut osallistuivat vanhempiin pentuihin. Ensimmäinen kehään menijä oli Pinki, joka sai sinisen nauhan. Milo ja Jippu menivät kehään parina, sisko sai punaisen upean esiintymisensä ansiosta. Alpo sai punaisen nauhan.
Sinisen saaneet Pinki ja Milo skarppasivat nauhakehässä. Pinki sijoittui kolmanneksi ja esittämäni Milo tuli ykköseksi, sillä se seisoi lopuksi upeasti.
Alpo ei sijoittunut punaisten kehässä, sillä taso oli kova, mutta Jippu sijoittui toiseksi. Alpon täytyy vielä vähän treenata ryhdissä seisomista, komea poika se onkin kunhan vain keskittyy muuhunkin kuin hajuihin, joita tuntuu olevan paikat pullollaan.

Apassionata, Alegoria, Alberto, Amigo

Lopuksi seisotimme pennut jälkeläisluokka tyyliin, muutama kuva onnistuikin, vaikka pennut olivat jo väsyneitä.

Lahden pentunäyttelyssä

Viime sunnuntaina suunnistimme Apassionatan eli Jipun kanssa Lahteen pentunäyttelyyn. Lahtihalli oli täynnä kaiken rotuisia koiranpentuja. Valkoisia kääpiösnautsereita oli ilmoitettu viisi.Tällä kertaa tuomarina toimi suomalainen Rainer Vuorinen. Esitin Jipun itse, sillä omistaja Maija oli ulkomailla.
Kehässä pyörimme hetken, kunnes tuomari sijoitti meidät vasta kolmanneksi ilman Kunniapalkintoa, mikä oli tietenkin yllätys minulle. Jippu on hyvin kehittynyt kaunislinjainen narttu, ikäisekseen hyvin kulmautunut ja sillä on erinomainen rakenne. Vuorisen mielestä Jippu oli kookas pentu ja siksi hän sijoittikin meidät kolmanneksi. Koko ratkaisi tällä kertaa enemmän kuin koiran rakenne. En kyllä ymmärtänyt tuota perustelua sijoitukselle, sillä Jippu oli selvästi kehittynein ja paras rakenteeltaan. Noh tiedänpä ettei tarvitse enää Vuoriselle viedä, sillä meidän näyttelyissä käyvä kolmikko: Apassionata, Alberto ja Amigo ovat kaikki lähelle 35 cm. Pikkuinen Alegoria alias Pinki voisikin käydä Vuorisen arvostelussa, koska sen säkä on lähemmäs 30 cm.
Ystäväni otti muutamia kuvia ja kyllä niistä näkee kuinka kaunis tuo meidän Jippu on.

Pikkupentu-luokan nartut

Tuomari Rainer Vuorinen katsoo pentujen ilmeet

Jippu liikkeessä

Tuomari katsoo etuliikkeet

Arvostelun aika

Toiseksi tullut narttupentu

Apassionata ja Darya's Hearty Hekate

Jippu seisoo niin hienosti

ROP-pentu liikkeessä

3. Apassionata 2. Darya's Heartu Hekate 1. Darya`s Hearty Hemera

Menestystä Kääpiösnautsereiden Erikoisnäyttelystä

Vihdoin pennut ovat näyttely iässä. Puoli vuotta tuli täyteen lokakuun 16. päivä. Ensimmäinen pentu, jonka ilmoitimme sunnuntaille Turkuun Kääpiösnautserien Erikoisnäyttelyyn oli Apassionata alias Jippu. Turussa oli samaan aikaan kansainvälinen koiranäyttely 20-21.10. Osallistujia erkkarissa oli ihan mukavasti. Valkoisia oli hurja määrä ja kilpailu kovaa. Pentuja oli ilmoitettu yhteensä viisi. Pikkupennuissa (5-7kk) kilpaileva Jippu oli käynyt juuri edellisenä perjantaina taitavalla trimmaajalla Nea Tolosella. Muutkin pennut saavat käydä näyttelyputsissa hänen luonaan. Itse trimmaan pentuja jatkuvasti, jotta ne olisivat koko ajan siistejä.

Alberton omistaja Anne perheineen tuli kannustamaan Jippua tiimeineen kehän laidalle. Tämä oli myös hyvä kokemus heille, sillä näyttelykehässä pyöriminen tulee vielä heillekin tutuksi.
Kääpiösnautserierkkarissa oli mahtava tunnelma ja kasvattajana olin niin onnellinen, kun Jippu tuli kehästä Kunniapalkinnon kanssa. Se oli ainoa KP:n saanut pentu, amerikkalaisen tuomarin Wyoma Cloussin arvostelu Jipusta oli todella hyvä. Tuomari oli hyvin tiukka, sillä hänellä on selvä visio valkoisista kääpiösnautsereista eikä sitä ole helppo miellyttää. Yllätyksekseni tuomari valitsi rotunsa parhaaksi pennuksi omakasvattamani Apassionatan, halkesin ilosta. Jipun omistaja ja handleri Maija Puska teki hyvää työtä ja sai myös paljon kehuja tuomarin puolisolta vanhalta herrasmieheltä, joka hoki Maijalle: "You did really good job!"

Päivä oli ollut pitkä, mutta vielä piti jäädä odottamaan isoa kehää, jossa esitellään näyttelyn kauneimmat koirat, joihin lukeutui myös Jippu.
Ensiksi kehään pyydettiin rotunsa parhaat pennut, niitä pyöriteltiin vielä hetki kehässä. Maija jaksoi vielä esittää väsynyttä Jippua. Lopulta Wyoma Clouss alkoi sijoittaa pentuja ja suureksi yllätykseksemme Jippu sijoittui upeasti Best In Show 2-pennuksi. Tunnelma oli katossa ja päivä hyvin onnistunut.
Päivän saldoksi tuli kolme ruusuketta, kaksi pokaalia, upea arvostelu, pyyhesetti ja kolme säkkiä MORE-penturuokaa.

Apassionata liikkeessä

Pikkupentuluokan nartut

Hampaiden tarkistus

Takaliikkeet

Tuomari antaa arvostelun

Jippu seisoo hienosti

Ainoa Kunniapalkinnon saanut pentu

ROP-pentu

Rotunsa parhaat pennut BIS-kilpailussa

Vielä pöydälle

Viimeisen kerran edestakaisin

Kunniakierros

ROP-pennut

Best In Show II-pentu

Tulokset!

Pentutapaaminen

Nyt ovat kaikki pupsit lähteneet omiin koteihin. Kaikki ovat hyvin kotiutuneet ja uusilta omistajilta on tullut paljon iloisia terveisiä, pennut ovat ihania ja hyvin on uusi elämä alkanut.

Milo, Alpo, Pinki ja Jippu

Pentutapaamisen ehdin järjestää lauantaina 4. elokuuta. Kaikki neljä pentua pääsivät paikalle. Riehumista riitti, kun neljä valkoista kakaraa kirmasivat yhdessä pitkin Avoimen luokan lattiaa. Avoin luokka on Tuusulassa sijaitseva treenihalli, johon yksityisetkin henkilöt voivat varata treeniaikaa. Sisällä olikin ihanan lämmintä ja mattopohja oli sopiva alusta temmeltää.
Pelkäksi riehumiseksi en tapaamista ollut suunnitellut, joten näyttelyremmit esiin ja harjoittelemaan. Lila tyttö alias Jippu on jo harjoitellut siskoni kanssa ahkerasti ja se seisookin kuin vanha tekijä.
Pinkki tyttö alias Pinki on edelleen kaikista pienin ja sekin osasi jo jonkin verran seistä paikallaan ja kulkea nätisti remmissä.
Isoin poika Turkoosi alias Alpo on edelleen pentueen jätti. Se on kaikista kehittynein ja hyvin komea poika. Alpon uusi omistaja olikin hienosti trimmannut sen pentutapaamiseen.
Sijoituspoikani Sininen alias Milo oli hienosti oppinut menemään käskystä maahan. Sillä oli koko ajan hyvä kontakti uuteen omistajaansa.
Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja itse nautin nähdä pentujen kehittyvän ja saavan parasta hoitoa. En olisi voinut myydä pentuja parempiin koteihin.
Ikionnellinen kasvattaja

Pennut lähtivät uusiin koteihin

No niin. Nyt on tullut aika hyvästellä pennut ja lähettää kaikki omiin koteihinsa kasvamaan ja kehittymään. Blogia vielä kirjoittelen, sillä ensimmäinen pentutapaaminen onkin jo heinäkuussa. Yhdessä käymme vielä mätsäreissä ja näyttelyissä, myös agility ja TOKO kiinnostavat uusia omistajia.
Turkoosi tientukko alias Alberto lähti ihanaan perheeseen Riihimäelle. Poika sai nimekseen Alpo.
Sininen poika sijoitettiin Järvenpäähän tutulle dogsitterille, jolla on ennestään snautseri uros. Poitsu sai nimekseen Milo alias Amigo.
Lila tyttö lähtikin sitten pikkusiskolleni Tuusulaan ja siitä kehkeytyykin oikea näyttelykoira. Tyttö sai nimekseen Jippu alias Apassionata.
Pienin tyttö, joka viihtyikin kotona kauimmin lähti myös Tuusulaan suureen perheeseen kahden landseerin kaveriksi. Tytön nimeksi jäi Pinki, sen pinkin pannan takia. Nimi sopiikin hyvin pikkuruiselle tytölle.

Pennut uusissa kodeissaan

Jippu

Alpo

Pinki

Milo

Riiviöt!

Oletko kuvitellut koskaan miltä kuulostaa nälkäinen koiranpentu?

Sininen tutkii kukkaa hieman lähemmin

Pinkki syö aina kaikkea ulkoa

Tuon äänen kuulen jopa kahdesti yössä, kun pennut jatkavat kasvamistaan. Meidän pojat ovat kovia syömään ja Sininen on oikein kunnostautunut kerjäämisessä. Se on kehittänyt oman kutsuhuutonsa kasvattaja-paralle. Se vuoroin ulvoo, purisee ja röhkii, ja tietysti niin kovaan ääneen, että jos asuisimme kerrostalossa, saisimme varmasti häädön. Yksikin päivä, kun olin kaupassa käymässä, naapurimme  kulki talomme ohi ja luuli, että meidän aikuinen emokoira Lilo huutaa täällä sisällä. Hän sitten pyysi vaimoaan eli poikaystäväni äitiä käymään meillä. Yllätys olikin, ettei huutaja ollut todellakaan sivistynyt koiramme Lilo vaan sen yliäänekäs poika, joka kurkku suorana huusi tylsyyttään. Sitten ei ollut enää hätää, kun joku tuli touhuamaan pentuaitaukseen.
Tälläkin hetkellä, kun koneelle päivittelen pentujen kuulumisia, pentuaitauksesta kuuluu kamala melske. Pennut juoksevat rundia muovisen petinsä ympäri ja repivät kilpaa alustanaan toimivia sanomalehtiä. Ainakin niillä on hauskaa, mutta kasvattajalle aina vaan enemmän hommia, kun joutuu keräämään kaikki silpotut paperit.
Kävimme tänään eläinlääkärillä eläinlääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. Automatka kesti vain 20 minuuttia, mutta sekin oli liian pitkä matka Siniselle, joka kyllästyi pian istumaan tyhjänpanttina kevythäkissä. Muut sammuivat pian, mutta Sinkku se vaan jatkaa ylvästä ulvontaansa.
Eläinlääkäri oli sama, joka ultrasi Lilon. Tarkastusten jälkeen todettiin, että kaikki pennut ovat terveitä, eikä poikkeamia normaalista löytynyt. Purennat ovat toki kysymysmerkki luovutusikään saakka.
Sirutus tottakai kirpaisi jokaista pentua, mutta edelleen olen ylpein pienimmästä Pinkistä, joka häntä urhoollisesti pystyssä lähti heti kipittämään lääkärin pöydällä tervehtien eläinlääkäriä ja tutkien kaikki pöydällä olevat tavarat. Muut olivat hiukan varaantunempia, mutta kaikki suoriutuivat kamalasta koettelemuksesta, ainakin äänistä päätellen, todella hyvin eikä kenellekään jäänyt traumoja sirutuksesta. Kaikki palautuivat nopeasti samaan olotilaan kuin ennen ikävää nipistystä.
Pennuilla tänään kuusi viikkoa ikää, mutta vieläkin yhdelle pennulle pitäisi koti löytää. Haluaisin luovuttaa kaikki pennut samalla viikolla eli kesäkuun toisella viikolla.

Pennuista voi kysellä lisätietoja numerosta 044-777 9236

Neljäs viikko pyörähti käyntiin

*Huokaus*
Kuinka nopeasti voi aika kulua. Vastahan pienet valkoiset mytyt imivät kilpaa emänsä nisiä autuaan tietämättöminä ulkomaailmasta ja nyt ne ovat jo isoja, juoksevia, purevia ja kiinteää ruokaa mussuttavia vinku intiaaneja.
Pentujen hoitaminen on ihanaa, muttei helppoa. Pennut valvottavat öisin ja ikävöivät emoaan, joka ei enää nuku niiden kanssa öisin, sillä vieroitus on jo käynnistynyt. Ne imevät yhä vähemmän maitoa ja syövät jo hyvällä ruokahalulla kiinteää ruokaa. Pian alkaa erilaisten lihojen ja kalalajien maistelu. Vettäkin ovat pienokaiset saaneet maistaa, mutta se ei ollut mikään hitti. Vesihän on ällön märkää ja kylmää, ei siellä voi kahlata niin kuin lämpimässä ruokamössössä.
Pinkki tyttö on edelleen hyvin pieni, mutta pippurinen. Kirjaimellisesti se pitää puolensa kaksi kertaa suurempia sisaruksiaan vastaan. Sillä on juuri sopivasti luonnetta ja hyvä hermorakenne. Se ei heti ala itkemään, kun sen nostaa syliin, toisin kuin suurin pentu Turkoosi. Sillä menee hermot jo vähästäkin nostelusta, sillä kun on kova kiire aina vastakkaiseen suuntaan. Siitä saisi aivan mahtavan harrastuskoiran lajeihin, joissa tarvitaan kovuutta ja omaa päätä.
Pinkin tytön kohtaloksi on siunattu näyttelykehien valloitus. Toivotaan, että sille tulee oikea purenta ja rakenne vastaisi isänsä kaunista linjaa.
Pennuille olisi pian kiire löytää omat kodit, sillä aika juoksee ja luovutus lähestyy.
Pentujen omistajan kotisivut löydät http://koivumaenkoiratalo.nettisivu.org/

Pennut kasvavat

Kääpiösnautseri rotuna on hyvin ihanteellinen perhe- ja harrastuskoira. Tänään pennut yllättivät minut täysin, kun Turkoosi ja Sininen pentu nousivat pediltään ja haparoivin askelin mönkivät paperille - pissalle. Se oli uskomatonta, kuinka ne erottavat jo kolmen viikon iässä, mihin niiden kuuluu tehdä tarpeensa. Lila tyttö taapertaa kovaa vauhtia ja muut tulevat perässä. Pikkuinen tyttö eli Pinkki on edelleen muita paljon pienempi, mutta silti kyllin vahva pitämään puolensa nisillä. Sillä on vahvat hermot ja se pärjää isommille sisaruksilleen, jopa härkkimällä isosiskoaan. Pinkki on keksinyt, että suuta voi käyttää muuhunkin kuin imemiseen ja nyt se onkin koko ajan Lilan jalkojen kimpussa purien sitä hampaattomalla suullaan.
Pentujen kehitys on tasaista, eikä kukaan tunnu ottaneen takapakkia missään vaiheessa. Kaikki kakarat ovat hurmaavia omine persoonineen. Turkoosi jättiläinen on hyvin temperamenttinen ja päättäväinen, myös hiukan laiska ja ahne. Lila tyttö on hyvin utelias sekä kova liikkumaan pentukehässä. Sininen poika on hieman rauhallisempi, onneksi. Se ottaa kaikki uudet asiat itsevarmuudella eikä hötkyile niin paljon kuin muut sisaruksensa. Pikkuinen pinkki on oikea sisupussi, sillä riittää tarmoa ja puhtia pitää puoliaan ja se ei jää vaille emon huolenpitoa ja hellyyttä.
On ihanaa saada seurata pentujen kehitystä näin läheltä, kuinka pienistä vikisevistä patukoista tulee upeita koiranalkuja.

Lila likka

Turkoosi turilas

Pinkki pirpana

Sininen sulo

Lapsien kuvaaminen on edelleen haastavaa ja uskoisin sen vaikeutuvan entisestään, kun pennut tajuavat yhä enemmän ulkomaailmasta. Kuitenkin yllä olevat kuvat saatiin otettua "pienen" suostuttelun jälkeen.
Rakkailla lapsilla on nyt ikää kolme viikkoa ja ensimmäinen madotus takana. Pian päästään rakentamaan suurempi pentuaitaus, kun pikkuiset rupeavat tosissaan leikkimään.

Kaksi viikkoa takana

Pennut ovat nyt hieman yli kaksi viikkoa vanhoja ja kasvavat kohisten. Lilo mammalla alkaa jo kiinnostus laantua, mutta edelleen kun vieraita saapuu taloon, syttyy mamman suojeluvaisto. Se näyttää kyllä tehokkaasti tunkeilijoille, että kuka pentuja suojelee.
Pentujen silmätkin aukesivat ensin Lilalla tytöllä ja Turkoosilla pojalla muutama päivä sitten, seuraavien päivien aikana aukesi myös pienemmillä sisaruksilla. Silmät ovat kauniin siniset ja hieman raollaan, mutta selvästi ne jo hakeutuvat liikkuviin kohteisiin ja ainakin äidin hahmo on suosittu kohde. Lila tyttö on kova kehittymään, se kävelee jo ensimmäisiä haparoivia vauvanaskeleita pää viidentenä jalkana.

Pinkki tyttö nukahti

Rakastan kääpiösnautsereita siitä yksinkertaisesta syystä, että ne haluavat oppia sisäsiisteiksi. Pikkuiset ovat jo nyt tajunneet tulla kakkaamaan paperin päälle. Tässäkin asiassa johtaa Lila tyttö.
Lapset ovat luovutusiässä aivan liian nopeasti, jo kesäkuun toisella viikolla. Pianhan meillä alkaa jo ravata pennunostajia.

Maitoa?

Kotia etsitään vielä muutamalle pennulle.
Kääpiösnautseri on hyvin suosittu rotu, mikä on johtanut viime vuosina räjähdysmäiseen pentujen teettämiseen. Tänä vuonna selvää suosion laantumista on havaittavissa ja kasvattajille jää pentuja omaa kotiaan odottamaan jopa neljän kuukauden ikään asti. Ihanteellisinta olisi luovuttaa kaikki pennut samalla viikolla, jos vieroitus emosta on onnistunut. Uskon että Lilo vieraannuttaa pennut mallikkaasti ja kaikki pennut lähtevät koteihinsa melkein sisäsiisteinä. Kääpiösnautseri rotuna on suht helppo, jos koiraansa jaksaa panostaa ja siitä halutaan kunnon koira. Näille pennuille tarjoan parhaat mahdolliset kasvuolot ja pennun ostajille elinikäisen tuen.

Turkoosi

Lila

Sininen

Pinkki