Viikko jo takana

Huhhuh menipä suorastaan lentämällä tuo edellinen viikko. Nyt on jo maanantai ja rakkailla lapsosilla tulee ikää jo viikko täyteen. Nyt vaan odotellaan rauhassa kasvua ja kehitystä.
Pennut ovat ensimmäisen viikon aikana tuplanneet painonsa ja pikkuinenkin tyttö on kehittynyt hyvin ja jaksaa taistella paikastaan nisillä. Se on kova likka, joka ei vähästä itke. Toisin kuin isosiskonsa, joka vähistäkin vastoinkäymisistä piipittää kuuluvasti. Jos ei heti löydy nisää tai kun seikkailee liian kauas emästä ja muut pienen koiran ongelmat saavat tämän neidin pois tolaltaan.
Pinkillä ja turkoosilla pennulla on hyvin jo pigmentoitunut anturat, ne ovat aivan mustat. Lilalla ja sinisellä on vielä hiukan vaaleanpunaista anturoissa. Kaikkien päät ovat hyvin kehittyneet ja selviä ulkonäöllisiä eroja pystyy jo huomaamaan. Myös hermorakenteessa on eroja, kuten edellä kuvasin. Uskoisin kuitenkin, että kaikkien pentujen hermot kehittyvät ja niistä tulee tasapainoisia koiran alkuja. Ainakin pentujen kasvattajana panostan sisäsiisteyskoulutukseen ja yksinoloharjoitteluun. Rakkaat lapset lähtevät tästä huushollista valmiina pakkauksina ja hyvän elämän alun omaavina. Kunhan ne kehittyvät, voin alkaa arvioimaan pentujen yksilöllisiä eroja luonteissa ja niiden erityistarpeita. Toiset kun ovat luonnostaan rohkeampia, sopeutuvaisempia ja kestävämpiä. Kääpiösnautserin hyviä puolia ovat juuri nuo kyseiset ominaisuudet. Vaikka kääpiörodusta onkin kyse, ne eivät ole mitään heiveröisiä koiria. Niistä on hauska harrastaa ja olla perheen arjessa tiiviistikin kiinni. Pentujen emä Lilo on hyvin sopeutuvainen koira ja kiintyy omistajiinsa juuri sopivasti. Sen luonteen vahvuuksia ovatkin koulutettavuus, rohkeus, hyvähermoisuus ja tarmokkuus. Aika näyttää, ovatko pennut saaneet emältään näitä luonteenpiirteitä. Pentujen luonteet toivottavasti sopivat harkitsemiini virallisiin nimiin.

Pentujen viralliset nimet ovat pyörineet tiuhaan ajatuksissani ja loppujen lopuksi päädyin tällaisiin nimiin.

Lila tyttö - Alegoria

Pinkki tyttö - Apassionata

Turkoosi poika - Alberto

Sininen poika - Amigo

Mamma hoitaa pienokaisia

Kun olimme kotiutuneet eilen, Lilo oli hieman tokkurassa vielä nukutuksesta. Se edelleen ihmetteli, että mistäs ne pikkuiset pallerot olivat ilmestyneet nisiä imemään. Hieman se murisi niille, mutta kielsin sitä tiukasti ja ojensin pennun pyllyn nenän eteen, niin eiköhän se sitten nuollut hienosti pentujen perää. Välillä se urahti niille, mutta hyvin pian se ymmärsi, että eihän nuo ole tuosta mihinkään lähdössä. Ja kun yö jo koitti, oli Lilo leimaantunut pienokaisiin vahvasti ja huolehti niistä parhaansa mukaan.
Tänä aamuna heräsin pieneen piipitykseen ja nousin kurkistamaan pentuhuoneeseen. Siellä ahkera "kenneltyttöni", siskoni Maija, siirteli pentuja nisille syömään. Urheasti oli Maija koko yön valvonut, että kaikki saavat syödäkseen eivätkä jää Lilon alle tai katoa pentulaatikon uumeniin. Aika vähänhän se Maija oli lopulta nukkunut, mutta häntä ei väsyttänyt lainkaan. Onhan se ihanaa päästä hoitamaan vastasyntyneitä lapsia. Yksi näistä toivotuista pikkuisista on sitten Maijan tuleva koira, jompi kumpi kauniista tytöistä.

Tässä nyt ovat nämä lapsukaiset vuorokauden ikäisinä.

Pinkki tyttö

Turkoosi poika

Lila tyttö

Sininen poika

Odotus loppui sitten tänään!

Ei sen ihan näin pitänyt mennä. Kaikki alkoi, kun kotiuduin koulusta kotiin. Huhuilin Liloa, koska se ei tullut ovelle vastaan. Luulin jo että se oli mennyt synnyttämään meidän makkariin.

Lilo ponnistaa

Lilo kuitenkin tupsahti hyvin rauhattomana läähättäen eteiseen ja palasi pian takaisin makuuhuoneeseen. Ihmettelin mistä oli kyse. Mittasin lilon peräsuolilämmön ja se näytti 38 astetta. Lilo juoksi nopeasti lämmön mittauksen jälkeen työhuoneeseen, jossa sijaisee pentukehä ja Lilon peti. Se alkoi raivokkaasti kaivaa ja repiä hampaillaan petiä ja peittoja. Ajattelin, että nyt se on menoa. Ehdin hädin tuskin soittaa tukijoukoilleni, kun jo Lilon perästä pulpahti vesipussi. Soitin kiireesti poikaystävälleni ja ystävilleni, että nyt se alkaa, kiiruhtakaa!
Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes Lilon poltot loppui ja supistukset eivät tuottaneet tulosta. Lilo jaksoi työntää ensimmäistä pentua noin tunnin ajan. En ollut henkisesti varautunut, että mitään pahaa tapahtuisi, mutta tottakai jotain piti mennä pieleen.
Tuloksettomat ponnistelut uuvuttivat Lilon lopulta kokonaan, joten klinikalle oli lopulta lähdettävä. Jär-vet sai toimia auttavana kätenä, joten suuntasimme sinne kolmen naisen ja yhden ponnistelevan koiran voimin. Perille päästyämme eläinlääkäri totesi, että nyt sieltä on tulossa isokokoinen lapsi perä edellä. Hetken tunnustelun jälkeen päädyttiin  keisarinleikkaukseen. Hätäsektio oli ainoa keino saada lapset maailmaan, sillä jo yksi istukka oli irronnut kotona. Vihreä vuoto pelästytti toden teolla ja päätös leikkauksesta tehtiin sekunneissa. Onneksi osaava henkilökunta toimi nopeasti ja vei synnyttävän ja uupuneen Lilon leikkaussaliin.

Bonus lapsena pikkuinen tyttö, jolla musta piste päässään!

Odottelimme kärsimättöminä ja hiukan shokissa tilannekatsausta.
Yhtäkkiä alkoi käytävältä kuulua eläinlääkäreiden huutoja ja pian jo eteemme ilmestyi korillinen pieniä vihreitä pentuja ja kaikkien yllätykseksi lapsia olikin korissa kolmen sijasta neljä. Siis NELJÄ!
Lapsia meille oli aiemmissa ultrissa luvattu kolme, joten oli siinä ihmettelemistä, kun maailmaan putkahtikin neljä terhakkaa hyvinvoivaa pikkukoiraa. Lilo oli tietenkin tokkurassa ja ennen herätystä täysin poissa pelistä. Pikkuiset alkoivat kuitenkin imeä terhakkaasti, kun Lilo heräsi ja nuoli niitä hieman.
En malttanut pysyä housuissani, kun sain syliini kaksi ihanaa tyttöä ja kaksi pontevaa poikaa. Sukupuolijakauma on hyvin ihanteellinen. Sieltä tuli ne kauan kaivatut nartut ja Bonuksena yksi ylimääräinen.

"Lila" tyttö

Lapsien painot lyhyen imemisen jälkeen:

Pinkki narttu - 178g
Lila narttu - 210g
Sininen uros - 227g
Turkoosi uros - 260g (siis mikä jötikkä, oikea tientukkotuning!)

"Sininen" poika

"Turkoosi" poika

"Pinkki" tyttö

Tuo kyseinen jätti oli sitten pentueen suurin ja tottakai syntymässä ekana. Eläinlääkäritkin naureskelivat, että oli pojalla kokoa. Emässä ei mitään vikaa, mutta poika vaan oli kasvanut niin suureksi, ettei sen ollut mahdollista syntyä alateitse.
Kotiuduimme noin kello puoli yhdeksän aikaan illalla.
Pentueen emällä on takakannukset, mitkä saattavat periytyä joka neljännelle pennulle, joten tottakai joukossa oli yksi, jolta kannukset löytyi. Lila tyttö on koristettu takajalkojen kannuksilla.
Nyt vain emä totuttelee pentuihinsa ja uupuneet hoitotädit ihailevat tuhisevia vauvoja nisillä. Elinvoimaisia puppeleita kaikki, joten nyt annetaan niiden rauhassa kasvaa ja kehittyä.
Kouluni lopputyötä ajatellen tämän päivän seikkailu oli aikamoinen. Huhhuh sanon minä.

Laskettuun aikaan ei enää yhtään vuorokautta. Odotus on ohi!

Koska pamahtaa?

Laskettu aika olisi tosiaan ensi viikon tiistai, mutta ensi synnyttäjänä luulen, että Lilo saattaisi synnyttää jo tänä viikonloppuna. Ellei hedelmöitys ole tapahtunut vasta toisesta astutuksesta joka oli torstai. Sitten joudumme odottelemaan vielä monta päivää. Toivon todella, että se pian jo synnyttäisi, että tämä odotus ja jännitys jo pikku hiljaa loppuisi. Tällä hetkellä lämpö on pysynyt normaalina, noin 37,8 asteessa. Sen tulisi laskea 37 asteeseen tai alle, jolloin synnytys käynnistyy vuorokauden sisällä.
En kuitenkaan hätäile, sillä voihan tiineys kestää jopa 70 vuorokautta. Odottelen kuitenkin kärsivällisesti tuonne ensi viikon lauantaihin.

Mocca & Lilo

Nyt tiineyden loppuvaiheessa nisiin on jo laskeutunut maito ja lantion siteiden "rentoutumisen" voi huomata selvästi. Maha ja utareet roikkuu kuin milläkin lehmällä ja liikkuminen alkaa olla vaivalloista. Lilo mönkii eteenpäin ja tuhisee koko ajan.
Lilon energiantarve ei ole lisääntynyt dramaattisesti. Se pystyy syömään vain pieniä annoksia kerralla, sillä vauvat ovat vieneet suurimman tilan vatsassa.
Toivon totisesti ettei keisarinleikkaukseen tarvitse lähteä, sillä päivystävä eläinlääkäri on tänä viikonloppuna Porvoossa ja sinne kun on matkaa se 40 km.

Lilon masu on jättimäinen!

Koiralla avautumisvaihe voi kestää kuudesta tunnista jopa 36 tuntiin, mikä tietenkin lisää stressiäni, sillä en voi poistua kotoa minnekään.
Pelkään myös avautumisvaihetta, koska nartulla saattaa olla selviä kipuja ja sitä voi oksettaa. Jotkin nartut voivat jopa karata ulos päästyään synnyttämään piiloon.
Nyt vain odottelemaan varsinaista synnytystä ja päivittelen heti kun tilanne on rauhoittunut, kuinka synnytys meni ja mitä sukupuolta olemme maailmaan saaneet.

"Oho onpa se tosiaan iso!"

Laskettuun aikaan 3 vrk. APUA!

Kaksi viikkoa vielä

Noniin nyt on odotusta niin mulla kuin Lilolla enää kaksi viikkoa. Aika on juossut niin nopeasti, etten ole edes ehtinyt pentuaitausta ostamaan. Mutta tänään korjasin asian ja tilasin Brava-pentukehän, suloiset pastellisävyiset pikkupannat pennuille ja pentubaarin sekä muovisen pedin lapsukaisille ja mammalle.

Brava Pentukehä

Äärimmäisen tarpeellinen apuväline pikkupentujen ruokintaan. Korotettu keskiosa pakottaa ruuan reunoille, jolloin pikku suut ylettyvät parhaiten ruokailemaan ja tarve ruuan sekaan kiipeämiseen vähenee. 

Lasten merkkaamisen ja tunnistamisen avuksi tilasin upean setin pikkupantoja ihanissa väreissä. Ostin tuon Merituuli-setin. Pentujen väreiksi tulee sitten sukupuoliin sopivat. Toivottavasti pystyisin ainakin tuon pinkin käyttämään jollekin pennulle. ;)